Vihdoin viime viikonloppuna tuli sopiva tilaisuus lähteä seikkailulle Lemmenjoen kansallispuistoon. Viime kesänä jo haaveilin pääseväni sinne pyöräilemään, kartankin hommasin valmiiksi. Nyt sain reissulle vieläpä mukaan parhaan reissuystävän, jonka kanssa on tehty useampi pitempi pyöräseikkailu. Lemmenjoella ei oltu kumpikaan käyty aiemmin, oli hauska lähteä yhdessä kokemaan uusia maisemia ja maastoja.
Aikainen herätys Kiilopäällä ja automatka Lemmenjoelle toi jo oman sävynsä päivään. Oli ehdittävä venekuljetuksen kyytiin, joka lähti klo 10.00 Njurgulahdesta. Lemmenjoella Ahkuntuvalla kävimme aamukahvilla ja tiedustelemassa pyörien mahtumista veneeseen. Säädimme ja tarkastimme varusteet, ylimääräiset pois matkasta.
Pikaisen kartan tutkimisen ja reittikuvauksen lukemisen (Luontoon.fi) jälkeen, päätimme kiertää Lemmenjoen Kultareitin vastapäivään. Pääkohteena oli mielenkiintoiselta kuulostava Jäkäläpään Kulttuurikeskus, Karhukorhosen kirjasto.
Venematka taittui leppoisasti jokiveneessä, paljaslakiset tunturit erottuivat rannan vehreästä maisemasta. Matkustimme Njurgulahdesta Ravadasjärvelle. Ravadasjärven rannassa sijaitsee Metsähallituksen huoltama autiotupa. Sitä ei jääty tutkimaan tarkemmin, kun polku kutsui pyöräiljää. Heti alkuun on juurakkoinen tiukka nousu, jota ei täysin pystynyt ajamaan. Lupaava alku! Ylempänä on enimmäkseen ajettavaa neulaspolkua hienossa mäntymetsässä Mattit Ravadakselle ja Jäkälä-äytsin polulle.
Jäkälä-äytsille (äytsi= jyrkkäreunainen rotkolaakso) pääsemme ajamaan uutta polkua, joka on merkitty pari vuotta sitten. Polku seurailee Lentokentänojaa. Matka etenee hitaasti polun teknisyyden vuoksi, kivikkoa ja korkeuseroja lyhyellä matkalla riittää. Jäkälä-äytsin jyrkkä laakso pysäyttää kulkijan. Niin ovat pysähtyneet kullankaivuukoneetkin. Kaivuri, jonka kauhan alta polku kulkee, pysyy paikallaan. Aika on pysähtynyt.
Meidän matka jatkuu tunkaten (eli pyörää työntäen) ylös jyrkkää rinnettä. Maisemat alkaa vihdoin avartumaan. Maiseman auetessa matkan rasitukset häipyy tunturituuleen. Korhosen kirjasto näkyy ja päätämme pitää ruoka- ja kulttuuritauon Jäkäläpään Kulttuurikeskuksella, joka tunnetaan myös nimellä Karhukorhosen kirjasto. Ihmettelimme kauempaa valkoisia koirankopin kattoja pitkin tunturin lakea. Lähempänä muistin lukeneeni Jäkäläpään lentokentästä. Kirjasto sijaitsee tunturin laella lentokentän vieressä.
Jäkäläpäältä matka taittuu alamäkivoittoisesti sorapohjaista mönkijänuraa ensin Pihlajamäkeen ja sieltä Pellisenlaelle. Muutamia vaeltajia tulee vastaan ja hiukan ihmettelee meidän kulkupelejä. Vaihdamme kuulumisia muiden kulkijoiden kanssa ja ihmettelemme avaraa maisemaa ja kullankaivajien mökkien runsautta.
Läskipyörä on oikein sopiva kulkupeli vaihtelevaan tunturimaastoon. Molemmilla on Canyonin Dude 8 läskipyörät. Leveästä renkaasta ja rungon keveydestä on iloa näin vaihtelevassa maastossa. Kevyen pyörän edut huomaa jyrkkiä rinteitä ylös tunkatessa ja tiheässä risukossa raahatessa. Märät osuudetkin on helpompi ylittää leveällä renkaalla varustetulla pyörällä.
Morgamojan Kultalassa pidetään pitempi tauko. Tällä reissulla on syöty enemmän, mitä meidän reissuilla yleensä. Sillä on kaiketi vaikutusta, koska matka taittuu hyvävoimaisina. Nyt Hengenahdistusmäkeä alas Kultasatamaan. Reittikuvauksessa lukee, että Reitti alkaa Lemmenjokilaaksosta Hengenahdistuksen mäeksi kutsutulla noin kuuden kilometrin mittaisella nousulla. Mietimme reissua suunnitellessa, tarkoittaako samaa myös alaspäin.
Hengenahdistusmäki näyttää kesyltä mönkijän levyiseltä uralta, joka mutkittelee kumpuilevassa mäntykangasmaastossa. Alamäkeä jatkuu ja jatkuu, mutkan jälkeen seuraava mutka. Tätä lasketellessa mietin, miltä tuntuisi ajaa loputtoman pitkä alamäki ylämäkeen. Mäki on teknisesti helppo, pääosin loiva ja pitkä. Ura kapenee ja kääntyy juuri ennen jokea, jatkuen rantaviivan tuntumassa.
Kultasatamasta Ravadaskönkäälle on reissun hitain osuus ja pyörällä ajoa tulee vähän. Polku on osin niin kapea, että pyöräily on mahdotonta. Pari polkaisua ja tunkkaamaan. Tätä toistuu noin kolme kilometriä. Olemme myös saaneet kavereita, joiden vuoksi taukojen pitäminen jää vähiin. Pieniä lentäviä on ilmaantunut riittävästi tuskastuttamaan muutenkin hidasta matkantekoa. Polun noustessa jyrkästi ylös, maasto tasoittuu ja ajaminen helpottuu, hetkellisesti. Onneksi olemme syöneet ja jopa juoneet päivän aikana useamman kerran, tässä olisi hyytynyt matkanteko rajusti.
Karttaan on piirretty Kultareitti n.25km pituiseksi. Tarkistin Ravadaskönkäällä matkan kellosta, se näytti n. 30km. Matka Kultahaminasta Ravasdaskönkäälle ei kuulu varsinaiseen Kultareittiin, siitä lisäkilometrit.
Tarkoituksenamme oli ajaa vielä Ravadasjärveltä Njurgulahteen. Vilkuilen välillä kelloa, aikaa on kulunut useita tunteja. Mielessä pyörii veneen paluuaikataulu ja seuraavan aamun herätys töihin. Ravadasjärveltä olisi vielä reilu 15 km autolle. Saimme tulomatkalla vinkkejä tuolle välille. Puolet olisi hyvää ajettavaa ja loppu ei niin ajettavaa.
Ravadaskönkäälle saavuttuamme näen veneen laiturissa. En jää ihailemaan, enkä kuvaamaan putousta, mielessä on vain vene, johon kuulemma mahtuisimme paluumatkalle Njurgulahteen. Ehdotan reissuseuralle venekyytiä. Keskeytämmekö reissun? Tällä kertaa järki voittaa, nousemme veneeseen. Osa suunnitellusta reitistä jäi ajamatta, on siis palattava takaisin. Suunniteltiin jo taktiikkaa, miten seuraavalla reissulla voisimme ajaa nyt ajamatta jääneet polut.
– Raili