Saariselän ja Kiilopään alueella riittää vielä toukokuussa lunta ja yöpakkasia. Se tietää hyviä kantohankia aamuisin. Vaikka muuten nukuttaisi pidempään, nämä loppukevään/alkukesän valoisat yöt houkuttavat heräämään aikaisin.

Lähtö pyörälenkille aamuviideltä tai kuudelta on oikein hyvä alku päivälle. Se, kun ensimmäisenä katsoo ikkunasta valoisaa aamua ja tuntureita, saa vauhtia aamupalan syöntiin tai jollakin se jää kokonaan syömättäkin. Saattaa siinä vilkaista lämpömittaria ja olla tyytyväisenä pikku pakkaslukemista. Porukalla on jo kiire ulos pyörineen.

Yksi on käynyt tunnustelemassa hankien kantoa aikaisemmin ja hoputtaa toisia liikkeelle. Alkuun ajellaan kelkan jälkiä ja varovasti kokeillaan lyhyitä pätkiä koskemattomalla lumella pyöräilyä. Vähän se upottaa ja jatkamme jälkiä pitkin. Koskematon lumi hoúkuttaa kokeilemaan tuon tuostakin pyöräilyä, toisinaan se kestää kunnes takarengas uppoaa ja palataan jäljelle, joka kestää.

Aurinko kurkistelee pilvien lomasta. Seuraamme pilvien liikettä, tuleeko aurinko kokonaan esiin. Pieni jännitys ilmassa, pehmeneekö lumi ja miten pääsemme aamulenkiltä takaisin. Tunturit kutsuvat jatkamaan matkaa. Kapustarinta on palannut maisemiin ja viheltelee surumielistä lauluaan. Ilma on lämmin.

Tunturikoivikon harventuessa kuvaustauot lisääntyvät ja saamme tallennettua hetkiä aamuiselta hankiajelulta. Hengitys ja kehon lämpö saa tasaantua hetken. Huomaamatta olemme ohittaneet Niilanpään tuvan. Eikä ihme, se on kattoa myöten lumikinoksessa. Puuliiteristä vain katon harja pilkottaa lumen alta.

Kelkan jälki näyttää kulkusuuntaa ylös tunturiin ja sinne mekin suuntaamme. Hiki nousee iholle. Avara maisema houkuttaa jatkamaan aivan tunturin laelle. Ilma on selkeä ja ihmetystä herättävän tuuleton. Auringon säteet siivilöityvät pilvien lomasta valaisten tunturit kaukaisuudessa. Sokosti ja Vongoivan räystäs erottuvat muodoiltaan. Tuonnekin mieli tekisi kulkemaan.

Ylhäällä avarassa maisemassa ei ole kiire mihinkään. Ihastelemme ja olemme. Ajelemme sinne tänne tunturin laella. Kamera käy ja tallentaa hetken. Auringon pehmittämään lumeen uppoaa pyörän takarengas ja vauhti loppuu. Pyörän päälle yrittäessä uppoaa toinen jalka ja kuski kaatuu. Uusi yritys ja sama toistuu. Naurua riittää ja yritystä päästä takaisin pyöräilemään.

Kohta kuuluu suksen suihke, vaikka ketään ei näy. Hiihtäjä ilmaantuu kauempana näkyviin. Tuttu naapuri nautiskelee suksin hangista ja aamusta. Käy hiihtämällä kiertämässä lähitunturien huiput ja palaa kuruja pitkin takaisin.

On meidänkin aika kääntyä takaisin. Kelkan jälki kestää hyvin ja alamäkeen uskaltaa ottaa vauhtia. Maltamme kuitenkin pysähtyä vielä maisemien ihailua ja kuvia varten. Tyytyväisyyttä tuntuu mielessä ja kuuluu äänessä. Kannatti herätä ja lähteä aikaisin liikkeelle. Tämä oli ehkäpä viimeinen hankiajelu näille lumille. 

Vähän täytyy vielä kokeilla, kestääkö hangen pinta pyöräilyä. Palaan pian takaisin jäljelle. Loppumatkasta kelkan jäljen pinta on pehmeä. Aurinko lämmittää jo paljon, vaikka kello ei ole edes yhdeksää aamulla. Tästä on hyvä aloittaa työpäivää. Ehdimme juuri tiimin etätapaamiseen ja kertomaan terveiset tunturista.

– Raili